Harrastat liikuntaa ja syöt suositusten mukaan, mutta vyötärölle varastoitunut rasva ei hievahdakaan. Se on jämähtänyt itsepintaisesti paikoilleen, ja sitä kertyy kaiken aikaa lisää. Syyllinen voi olla stressi. Niin kauan kuin olet stressaantunut, tehokkaimmatkaan vatsalihasliikkeet eivät saa vyötärönympärystä kapenemaan.
Kivikautisia reaktioita stressiin
Vaikka elämme 2000-lukua, kehomme reagoi samalla lailla kuin kivikaudella. Kehomme ei tunnista, johtuuko stressitila arkipäiväisestä kiireestä vai kamppailusta oman hengen puolesta. Siksi keho tulkitsee kaiken stressin elämän ja kuoleman asiana; pino tekemättömiä töitä työpöytäsi kulmalla voisi kehon mielestä olla yhtä hyvin vihollisheimon soturi keihäs kädessään tai valtava, nälkäinen luolakarhu, joka on iskemässä vahvat leukansa nukkuvaan jälkeläiseesi. Silloin elimistö lähettää kaiken liikenevän energian sydämeen ja lihaksiin. Niin sanotut stressihormonit – adrenaliini, noradrenaliini ja kortisoli – puolestaan pilkkovat lihasmassaa nopeasti käytettäväksi energiaksi, jotta voimme paeta mahdollisimman nopeasti tai taistella mahdollisimman sinnikkäästi. Näin myös tänä päivänä, vaikka kiivasta kokoustahtia tai turhan täyttä kalenteria ei tarvitse tai kannata juosta pakoon tai yrittää nitistää fyysisellä voimalla.
Kestostressi varastoituu vyötärölle
Me nykyajan ihmiset eroamme kuitenkin kivikautisista ihmisistä monessakin mielessä. Eräs merkittävä eroavuus on se, että kivikauden ihmisen arki oli huomattavasti fyysisempää, ja pakene-tai-taistele-tilanteessa stressihormonien vapauttama ylimääräinen energia tuli tarpeeseen. Nykyisin emme tavallisesti saa hyödynnettyä ylimääräistä energiaa, vaan se varastoituu rasvana mm. vatsaonteloon. Hormoneista mm. kortisoli edesauttaa energian varastoitumista rasvana vatsaonteloon – ja kortisoli saa meidät myös syömään enemmän kuin olisi tarpeen. Kivikaudella ylimääräinen syöminen mahdollisuuksien mukaan oli järkevää, sillä se auttoi turvaamaan kehon energiavarastot nälänhädän tai sapelihammastiikerin seuraavan hyökkäyksen varalle, mutta nykyisin ylimääräinen syöminen yksinomaan lihottaa. Lisäksi kivikauden ihmisen stressi oli hetkellistä, kun taas meillä 2000-luvun ihmisillä krooninen stressi tuntuu usein olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Juuri tämä kestostressi vaarantaa terveytemme.
Kolme keinoa kestostressiä vastaan
Mitä voit tehdä terveytesi eteen, kun stressi vaivaa?
- Liiku. Pyri käymään päivittäin puolen tunnin kävelyillä. Harrasta sellaista liikuntaa 2–3 kertaa viikossa, että hikoilet ja lihaksesi väsyvät, niin autat kehoasi kuluttamaan stressihormonien vapauttaman liikaenergian. Silloin se ei myöskään pääse varastoitumaan rasvana vatsaonteloosi.
- Nuku. Pihistätkö vuorokauteesi lisää tunteja yöunista? Kun aikataulu on kiireinen ja arki sekavaa, on turhan helppoa lykätä nukkumaanmenoa. Liian lyhyet yöunet kuitenkin edesauttavat energian varastoitumista rasvana vatsaonteloon. Kun keho ei saa tarpeeksi lepoa, vatsaontelon rasva tarttuu tiukemmin kiinni, koska keho luulee, että sen kuuluu pitää kiinni kaikesta ylimääräisestä energiasta tulevia ympärivuorokautisia koitoksia varten. Riittävä uni myös laskee kehon kortisolitasoja, ja kuten sanottu, kortisoli edistää rasvan kertymistä vatsaonteloon. Unenpuutteen vaivaamassa kropassa kortisoli pääsee siis tekemään tuhojaan. Teet siis itsellesi monella tapaa karhunpalveluksen nappaamalla tarvitsemastasi levosta lisätunteja päivääsi. Jatkuva stressi ja liian vähäinen lepo tekevät sairaaksi. Tarvitset vähintään 7 tuntia laadukasta unta yössä. Näiden tuntien aikana kehosi palautuu rasituksesta ja saa ladattua akkuaan.
- Rentoudu. Hyödynnä myös päivittäiset pikkuhetket stressinlievitykseen. Jopa 2 minuutin rentoutuminen auttaa. Varmasti sinulta liikenee pari minuuttia jossain välissä päivääsi. Vedä pari kertaa syvään henkeä. Anna kehosi levähtää, ja kiitä itseäsi siitä, että annat itsesi rentoutua.